30.4.2013

Kolmen vuoden projekti

Sisko teki toiselle siskolleni muutamia vuosia sitten ihanan torkkupeiton. Sitä ihastelin ja tartuin koukkuun: tekaisenpa itselleni samanlaisen. Kesti vaivaiset kolme vuotta.

Ja tänne - Fiiantien olohuoneeseen - peitto oli varmasti tarkoitettu. Tulkoon viileät kesäillat: peiton alla tarkenee.

28.4.2013

Ikkunoiden kunnostusta


Kun kävimme ostoaikeissa taloa katsomassa, muistan ajatelleeni, että ikkunatkin olivat ihan hyvässä kunnossa. Hieman sitä ruusunpunaisten lasien läpi tilannetta katsastelin: tarkempi tarkastelu paljasti, että alkoi olla jo kiire tarttua toimeen.

1. Lähtötilanne
 
Kitit murentuivat, maali rapisi irti.Muutama hätäkorjaus oli tehty: yhteen ikkunaan oli töhritty silikonia, yhteen jotakin peruspakkelia ja pientä paikkamaalaustakin oli tehty. Ei kun töihin.

 
2. Maalinpoiston jälkeen
 
Käytin maalikaavinta, teräsharjaa, hiomapaperia. Valtaosa maalista irtosi helposti, osa oli tiukassa ja se mikä ei suosiolla irronnut sai jäädäkin. Pitkästä sään armoilla olosta huolimatta puitteet olivat varsin hyvässä kunnossa. Pari ikkunalautaa vaihdettiin, itse puitteisiin ei tarvinnut tehdä puuosien korjauksia.
 
Rikkoontuneet ikkunalasit vaihdettiin (myös ne mitkä itse hajotin maalia kaapiessani...). Lasiliikkeessä leikkautetut ruudut laitettiin kiinni pienillä nauloilla. Yllättävän helppoa. Hankalinta oli saada vanha lasi pois eikä siitä ilman laastareita selvitty. Yksi vaaranpaikkakin oli, kun lasi hajosi käsiin ja yksi tikarimainen lasinpala pisti rintaan syvän pistohaavan.
 

 
3. Pohjamaalattu ohennetulla pellavaöljymaalilla.

Pellavaöljymaali oli kovin kallista, mutta tähän hommaan ainoaa oikeaa. Pohjakerroksen hieroin puuhun tiukasti.Yksi maalierä oli vanhentunutta: opin sen, että purkkiin merkitty päiväys on parasta ennen.
 
 
4. Kittauksen jälkeen.
 
Kittiä löytyi iso ämpäri paikallisesta isosta kaupasta. Ostin lasimestarin kittiä, joka oli mielestäni rakenteeltaan parempaa kuin vastaava Tikkurilan tuote. Kitin levittäminen sujui parhaiten, kun teki siitä ensin makkaran, jonka painoi uraan ja tasoitti palettiveitsellä. Eikä siiltä malttanut sormillakaan olla töhertämättä, kuten tuo tuplaikkunan käsittely näyttää. Jälki oli kyllä monin paikoin aika kotikutoista, mutta toimivaa silti.
 
 5. Pintamaalaus
 
Lopuksi kiersin vielä ikkunat läpi kahteen kertaan ja pintamaalasin ne ohentamattomalla pellavaöljymaalilla. Pintamaalin tulee yltää kitin yli pari milliä lasin päälle. Lopputulos oli varsin siisti. Mitä nyt muutama ötökkä ennätti maaliin tarttua ja rajaviiva lasissa on hieman mutkitteleva.
 
Lopuksi täytyy todeta, että muutamassa kohdassa on oikaistu, verrattuna perinnekunnostamiseen: Maalasin ikkunat paikoillaan, en ruennut niitä irrottelemaan. En poistanut ja kiilloitellut heloja tai saranoita, vaan maalasin niiden yli. Tällä tyylillä sain alakerran ikkunat ulkoapäin kierrettyä yhden kesäloman aikana. Siinäkin on tekemistä, sillä pellavaöljymaali on päällemaalattavissa vasta noin viikon kuluttua. Mutta hommassa näki kyllä kättensä työn tulokset.
 
Kiinnostuneille perusteellisia ohjeita löytyy museoviraston korjauskortistosta. Suosittelen! Oma urakkani jatkuu yläkerran ikkunoiden osalta ensi kesänä ja tuplalasien osalta... no joskus kuitenkin.

20.4.2013

Popup-kahvila


Helmikuisena sunnuntaina Fiiantien huvilan ovet avauttiin ohikulkijoille. Ravintolapäivän popup-kahvilaan löysi tiensä toista sataa kävijää. Sää oli kaunis ja sopivan lauha, talo lämpeni takoilla parissa päivässä. Tarjolla oli Runebergin torttuja, täytekakkua ja erilaisia pikkuleipiä: Wilhelmiinoja, ruispipareita, Daim-keksejä, lusikkaleipiä ja karpalo-valkosuklaapikkuleipiä.



Hetki ennen ovien aukeamista. Hymyä riitti vielä moneksi päiväksi jälkeenkin päin. Tapahtumasta jäi mukavat muistot ja nyt on jo aika suunnitella uutta ravintolapäivää.

18.4.2013

Tervetuloa


Aloitin oman neuleblogini talvella 2008. Olin äitiyslomalla ja neuleita valmistui hurjaan tahti: paita viikossa ja sukat kaupan päälle. Kesällä 2011 kirjoitin The End ja pistin osaltani pisteen Yliveto-blogille. Kunnes parin vuoden tauon jälkeen huomasin olevani taas tässä, kirjoittamassa.

Elämä on välistä aika haipakkaa, mutta kaiken sen keskelle mahtuu paljon arkisia ja ihania hetkiä, touhua ja tekemistä, monia syitä kakkukahveihin, lättykesteihin ja leppoisiin saunahetkiin. Ensisijaisesti haluan tallentaa itselleni sanoin ja kuvin tätä aikaa.  Jos poikkeat täällä, jätäthän merkin itsestäsi kommentoimalla tai kirjoittamalla vieraskirjaan. 

Tervetuloa Fiiantielle, mansardikattoiseen huvilaan, meidän kesäpaikkaan!